Kolmisen viikkoa sitten pieni poika täytti yksi vuotta. Pientä poikaa juhlittiin, ihmeteltiin pientä suurta miestä, joka virnistelee, remuaa ja käkättää.

Saman päivän iltana tuli puhelu. Pienen pojan ukki on saanut sydänkohtauksen.

Minun isäni.

***

Heikottava olo, tutkimuksia, sydänkohtaus, sydänpysähdys, elvytys, ohitusleikkaus, teho-osasto ja kriittinen tila.

Huonoa ennustetta, toivonkipinöitä, romahduksia, lento pohjoiseen itku kurkussa ja pieni poika sylissä.

Isän vierellä, toivossa eläen.

Ja sitten isä kuoli.

***

Tänään matkustetaan viimeistä kertaa isän luo. Hautajaisia vietetään lauantaina.

Joskus elämä tuntuu painajaiselta.

 

Isän sylissä

Kuvassa minä isän sylissä alle 3-vuotiaana

22 thoughts on “Suloista ja katkeraa

  1. Syvimmät osanottoni.

    Mikään määrä rakkautta ei vie pois sitä tuskaa mitä käyt läpi. Eikä kukaan voi ymmärtää sitä ikävää mikä jää leijumaan vailla vastausta. Vaali kauniita muistoja, kiitä jokaisesta mitkä kulkevat aina mukana. Pois menneet elävät meissä ja kulkevat rinnalla koko meidän elämän. Anna itsellesi lupa surra niin kauan kuin surua riittää. Jonain päivänä huomaat että se on jo kevyempi kantaa. Silloin voit taas hengittää helpommin. Mutta nyt on surun aika, voimia jokaiseen hetkeen ja hengen vetoon. Rakkautta päiviisi ja voimia arkeen surun keskellä. 

    Halauksin Sanna 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *