Ajatukset ovat jumissa. Monta päivää ja viikkoa ne kiertävät kehää riitelemässä, puolustautumassa, loukkaantumassa. Joku kaatoi roskansa päähäni ja nyt ne ovat siellä, saastuttamassa ja likaamassa. Niistä ei pääse millään eroon. Siksi kauniille, innostaville, toivoa tuottaville ajatuksille ei ole tilaa. Ja minä olen vihainen, niin todella vihainen. Pitäkää kuonanne, minä haluan liljoja, pajunkissoja ja lämpimiä sylejä!!!

Joku päivä vielä keksin, miten saan toisten kaatopaikan pois sisältäni. Sitten on taas tilaa levähtää, ja lopulta antaa surun tulvia. Joskus sen jälkeen voi jälleen koittaa kevät. Sitä odotan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *