Aamulla

Herään kuudelta lasten unilevottomuuden ääniin enkä osaa enää  nukahtaa. Huolet mylläävät mielessä. Vain kuuden tunnin unet, mutta kuitenkin yhtämittaisena jaksona, se on jo hyvin. Makoilen peiton alla, josko vielä vaikka nukahtaisin.

Lapsi herää toisessa huoneessa. Hiivin hänen luokseen, varjellen muiden unta. Silittelen pientä pellavapäätä, mutta uni ei tule enää hänellekään. Kuin yhteisestä sopimuksesta kuiskimme hiljaa pimeässä, etteivät muut heräisi.

Kannan lapsen ja peiton alakertaan sohvalle. Makoilemme halaillen hiljaa peiton alla, pimeässä huoneessa, kumpikin hereillä, mutta yhdessä ”nukkumassa”. Lapsi on pehmeä, lämmin ja unentuoksuinen, minä unenpöpperöinen, mutta onnellinen.

Kaikki on hyvin tässä ja nyt. Onni on juuri tässä.

post

Sooloa tummissa tunnelmissa

Olen valmistamassa soolotanssiteosta, jonka aiheena on vanhemmuuden kokemukset. Tuttu aihe, läheltä itseä, omasta arjesta, mutta haastattelen aiheesta myös muita eri-ikäisiä vanhempia.

Työskentelylle löytyy aika vähän aikaa, joten ensi-ilta on suunnitelmissa vasta kesäkuulle. Hiljaa hyvä tulee, toivon.

Tähän mennessä olen ehtinyt keskittyä vasta lähinnä tuotannollisiin tehtäviin. Aiheen sekä toteutuksen pohdinta on ollut uinumassa, alitajunnassa. Olen tehnyt apurahahakemuksia, sopinut yhteistyökuvioita ja hahmotellut käytännön asioita.

Vähän aikaa sitten pääsin viimein pitämään soolotyöskentelyn ensimmäiset kunnolliset saliharjoitukset. Viisi tuntia omaa aikaa yksin tunnelmallisessa tanssisalissa – luksusta. Ajattelin ottaa kevyesti, ja niin teinkin. Joogasin, oleilin, rauhoituin, keskityin, avasin kehoani fyysiselle työskentelylle pitkästä aikaa. Lähestyin muutamia sooloa varten suunnittelemiani laulu- ja liiketeemoja.

Ja sitten, ihan vahingossa, tipahdin hyvin syviin vesiin.

Googlasin erään tutun lastenlaulun sanoja. Tiedättehän, mitenkäs ne laulun muut säkeistöt nyt menivätkään, en taida edes tietää ensimmäistä säkeistöä enempää. Tuutulaulu. Löysin lisää säkeistöjä lauluun. Löysin laulun historiaa ja tulkintaa.

Laulu on peräisin keskiajalta. Eikä se kaikilta osiltaan ole ihan tavallinen tuutulaulu.

Siinä lauletaan lasta kuoleman uneen.

Tämä tulkinta iski tajuntaani lekan tavoin. Tai voisin sanoa, että sydämeeni, suoraan ja kovaa. Itkin sydämeni pohjasta.

En edes halua kertoa laulun nimeä, sillä joka ikinen teistä tuntee sen. En halua pilata sitä keneltäkään vanhemmalta, joka mahdollisesti laulaa sitä lapselleen.

En ole koskaan menettänyt lasta, sikiötä tai edes alkiota. Mutta pelkkä ajatus oman lapsen menettämisestä tuntui ihmeellisen syvällä, näin konkreettisen asian kuin laulamisen äärellä. Että joutuisi laulamaan lapselleen, joka on kuolemassa laulamisen aikana. Ei tällaista ajatusta voi kestää.

Soolon aiheena on tosiaan vanhemmuuden kokemukset. Ja valitettavasti moni vanhempi on joutunut kokemaan lapsensa menettämisen, oli se sitten keskenmenon, abortin, kohtukuoleman tai minkä tahansa ikäisen syntyneen lapsen menetys. Erityisesti ikäihmisissä, jotka ovat tämän soolon yksi kohdeyleisö ja haastattelujen kohde, on varmasti monia, joille lapsen menettäminen on ollut todellisuutta. Ja tuosta tuutulaulusta voi ymmärtää, että vielä kauemmin sitten kuin nykyvanhusten elinaikana, keskiajalla, se oli täysin arkipäivää.

Siispä lapsen menettämisen tematiikka on väistämättä tulossa mukaan osaksi sooloani. Se on se pahin vanhemmuuden kokemus, mitä kukaan vanhempi voi joutua kokemaan.

Siksi minun täytyy nyt laulaa tuota laulua uudestaan ja uudestaan ja päästä yli siitä, että uuden tulkinnan myötä laulu itkettää minua yhä uudelleen ja uudelleen. Itkeä se loppuun niin, että voin esittää soolon, jonka sisältöön kuuluu myös lapsesta luopumisen tematiikka, niin että omat tunteeni ovat sivuseikka ja tila avautuu katsojien tunteille. Ajattelen, että esiintyessä minä itse en ole tärkeä, vaan se, mitä voin tarjota katsojille.

Siispä luvassa on paljon laulamista ja paljon itkemistä.

Mutta onneksi on paljon muutakin. Onhan tämä vanhemmuus kuitenkin ennen kaikkea täynnä iloa ja onnea.

 

post

Mekkotehdas taas käynnissä!

Joskus kirjoittamiseen tulee pieni lukko. Tai sitten jokin muu on ajankohtaisempaa, kuten ompeleminen. Tai voimat ovat vähissä tosielämän asioiden vuoksi. Tai aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Kuukauden blogitauko on johtunut vähän näistä kaikista. Olen mm. kirjoittanut opinnäytetyöni loppuun (ja palauttanut sen, wiiiiiihiiiiiiii!!!) ja ommellut, perusarjen lisäksi. Yrittänyt edistää työasioita, kirjoittanut apurahahakemuksia, sopinut yhteistyökuvioita, markkinoinut kurssia. Miettinyt, mitä kaikkea muuta pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä. Yrittänyt selvitä ikävien (hyvin vähätellen ilmaistuna) sukulaissotkujen keskellä.

Joskus ehkä ehdin ja jaksan kirjoittaa näistä kaikista, erityisesti työkuvioista. Mutta nyt Mekkotehtaan Elinoita mätsäävien legginsien kanssa! (pyydän jälleen kerran anteeksi kuvien huonoa laatua, käytettävissä oleva tekniikka ja olosuhteet kun ovat mitä ovat)

Mekkotehtaan Elinat ja leggarit

Mekkojen kaava on siis peräisin Mekkotehdas -nimisestä kirjasta, ja tämän kaavan nimi on Elina. Leikkasin nämä mekot ja leggarit Tytölle jo viime keväänä. Isoja olivat ja kesävaatteita oli ihan liikaa, joten ompeleminen jäi kesken. Viime viikolla tartuin viimein toimeen ja kas! Tyttö on kasvanut niin, että vaatteet ovat hyviä juuri nyt! Tulin näistä vaatteista iloiseksi, samoin kuin Tyttökin, sillä tuntui hyvältä saada viimein jotain valmista aikaiseksi.

Mekkotehtaan Elinat rusettitaskut

Violetti mekko on tehty helmasta kaavan levyisenä, mutta hihoista ja kainalon alta kavensin saumuroisessa aika reilusti, useamman sentin. Pääntie on myös pienempi kuin kaavassa ja hihat lyhyemmät. Taisin käyttää kaavan kokoa 98/104, joten suuri koko johtuu osittain siitä, Tyttö kun käyttää pääasiassa vasta 98-kokoisia vaatteita. Taskut ja rusetit lisäsin yöpukumaisuuden välttämiseksi, ja ne tekevätkin mekkoon kivan lisän.

Erityisen iloinen olen siitä, että sainpas kerrankin tehtyä yhteensopivia asukokonaisuuksia! Meillä kun on lastenvaatteita saatuna sieltä ja täältä, ja ommellessakin tulee useimmiten tehtyä vain joitan yksittäisiä vaatteita. Nyt aion panostaa yhteensopivuuteen! Parasta tietysti olisi, jos sunnittelisin useamman vaatteen sopimaan yhteen, ikään kuin ”mallistona”, eli muutamaa yhteensopivaa kangasta ja niistä useampi keskenään yhdisteltävä vaate. Hmmm, se aika taitaa tosin olla vielä jossain tulevaisuudessa, koska en ajatellut nyt ostella kankaita vaan käyttää varastoista jo löytyviä…

Mekkotehtaan Elinat violetti mekko pupun kanssa3

Oranssin hedelmäinen Elina-mekko on vielä kavennetumpi versio alkuperäisestä kaavasta. Kankaita yhdistelemällä tuli hauska kokonaisuus, vaikka tasku nyt tuli kiinnitettyä turhan ylös ynnä muuta pientä. Olen kuitenkin iloinen tästäkin asusta!

Mekkotehtaan Elina hedelmäiset

Tämä hedelmäkuosinen kangas oli jämäpala kummivauvan mekon ompelusta. Tulikin testattua, mitä metristä trikoota saa aikaiseksi ja lopputuloksena oli 56-senttinen hihaton röyhelömekko, 98-senttinen lyhythihainen tunika sekä kuvan 104-senttiset legginsit ja mekon tasku, hihat ja pääntie. Kankaasta jäi jäljelle ainoastaan pientä silppua, josta ajattelin vielä leikellä noita hedelmiä aplikointia tai muita pikkujuttuja varten. Kerrankin kankaan tehokäyttöä!

Mekkotehtaan Elinat hedelmätasku Mekkotehtaan Elinat helmapitsi

Projektina on myös kokeilla, miten koristenauhoja ja muita yksityiskohtia voisi käyttää, jotta perusvaatteisiin tulisi vähän jotain jujua. Röyhelökuminauha teki mekon helmasta kauniin.

Mekkotehtaan Elinat hihan ommel

Koska ompelukoneeni ei tee hyvää hunajakenno-ommelta, kokeilin tällaista toisenlaista taso-ommelta ja totesin tämän paitsi hyvännäköiseksi ja siistiksi, myös kaksoisneulaommelta kestävämmäksi. Ehkäpä jatkossa meidän vaatteissa näkyy tätä enemmänkin.

Monenlaista muutakin blogissa esittelemätöntä on tullut ommeltua sekä nyt että aiemmin. Niitä tulossa lisää kunhan ehdin kirjoittaa!

Lopuksi lainaus Tytöltä hänen leikkiessään violettiin Elinaan pukeutuneena:

Tämä (Tyttö itse) on prinsessa. Prinsessalla on hieno mekko. Prinsessa on ommellut sen ITSE!

Nykyajan prinsessat katsokaas osaavat tehdä enemmänkin kuin shoppailla 🙂

Mekkotehtaan Elinat violetti mekko