post

Mekkotehdas taas käynnissä!

Joskus kirjoittamiseen tulee pieni lukko. Tai sitten jokin muu on ajankohtaisempaa, kuten ompeleminen. Tai voimat ovat vähissä tosielämän asioiden vuoksi. Tai aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Kuukauden blogitauko on johtunut vähän näistä kaikista. Olen mm. kirjoittanut opinnäytetyöni loppuun (ja palauttanut sen, wiiiiiihiiiiiiii!!!) ja ommellut, perusarjen lisäksi. Yrittänyt edistää työasioita, kirjoittanut apurahahakemuksia, sopinut yhteistyökuvioita, markkinoinut kurssia. Miettinyt, mitä kaikkea muuta pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä. Yrittänyt selvitä ikävien (hyvin vähätellen ilmaistuna) sukulaissotkujen keskellä.

Joskus ehkä ehdin ja jaksan kirjoittaa näistä kaikista, erityisesti työkuvioista. Mutta nyt Mekkotehtaan Elinoita mätsäävien legginsien kanssa! (pyydän jälleen kerran anteeksi kuvien huonoa laatua, käytettävissä oleva tekniikka ja olosuhteet kun ovat mitä ovat)

Mekkotehtaan Elinat ja leggarit

Mekkojen kaava on siis peräisin Mekkotehdas -nimisestä kirjasta, ja tämän kaavan nimi on Elina. Leikkasin nämä mekot ja leggarit Tytölle jo viime keväänä. Isoja olivat ja kesävaatteita oli ihan liikaa, joten ompeleminen jäi kesken. Viime viikolla tartuin viimein toimeen ja kas! Tyttö on kasvanut niin, että vaatteet ovat hyviä juuri nyt! Tulin näistä vaatteista iloiseksi, samoin kuin Tyttökin, sillä tuntui hyvältä saada viimein jotain valmista aikaiseksi.

Mekkotehtaan Elinat rusettitaskut

Violetti mekko on tehty helmasta kaavan levyisenä, mutta hihoista ja kainalon alta kavensin saumuroisessa aika reilusti, useamman sentin. Pääntie on myös pienempi kuin kaavassa ja hihat lyhyemmät. Taisin käyttää kaavan kokoa 98/104, joten suuri koko johtuu osittain siitä, Tyttö kun käyttää pääasiassa vasta 98-kokoisia vaatteita. Taskut ja rusetit lisäsin yöpukumaisuuden välttämiseksi, ja ne tekevätkin mekkoon kivan lisän.

Erityisen iloinen olen siitä, että sainpas kerrankin tehtyä yhteensopivia asukokonaisuuksia! Meillä kun on lastenvaatteita saatuna sieltä ja täältä, ja ommellessakin tulee useimmiten tehtyä vain joitan yksittäisiä vaatteita. Nyt aion panostaa yhteensopivuuteen! Parasta tietysti olisi, jos sunnittelisin useamman vaatteen sopimaan yhteen, ikään kuin ”mallistona”, eli muutamaa yhteensopivaa kangasta ja niistä useampi keskenään yhdisteltävä vaate. Hmmm, se aika taitaa tosin olla vielä jossain tulevaisuudessa, koska en ajatellut nyt ostella kankaita vaan käyttää varastoista jo löytyviä…

Mekkotehtaan Elinat violetti mekko pupun kanssa3

Oranssin hedelmäinen Elina-mekko on vielä kavennetumpi versio alkuperäisestä kaavasta. Kankaita yhdistelemällä tuli hauska kokonaisuus, vaikka tasku nyt tuli kiinnitettyä turhan ylös ynnä muuta pientä. Olen kuitenkin iloinen tästäkin asusta!

Mekkotehtaan Elina hedelmäiset

Tämä hedelmäkuosinen kangas oli jämäpala kummivauvan mekon ompelusta. Tulikin testattua, mitä metristä trikoota saa aikaiseksi ja lopputuloksena oli 56-senttinen hihaton röyhelömekko, 98-senttinen lyhythihainen tunika sekä kuvan 104-senttiset legginsit ja mekon tasku, hihat ja pääntie. Kankaasta jäi jäljelle ainoastaan pientä silppua, josta ajattelin vielä leikellä noita hedelmiä aplikointia tai muita pikkujuttuja varten. Kerrankin kankaan tehokäyttöä!

Mekkotehtaan Elinat hedelmätasku Mekkotehtaan Elinat helmapitsi

Projektina on myös kokeilla, miten koristenauhoja ja muita yksityiskohtia voisi käyttää, jotta perusvaatteisiin tulisi vähän jotain jujua. Röyhelökuminauha teki mekon helmasta kauniin.

Mekkotehtaan Elinat hihan ommel

Koska ompelukoneeni ei tee hyvää hunajakenno-ommelta, kokeilin tällaista toisenlaista taso-ommelta ja totesin tämän paitsi hyvännäköiseksi ja siistiksi, myös kaksoisneulaommelta kestävämmäksi. Ehkäpä jatkossa meidän vaatteissa näkyy tätä enemmänkin.

Monenlaista muutakin blogissa esittelemätöntä on tullut ommeltua sekä nyt että aiemmin. Niitä tulossa lisää kunhan ehdin kirjoittaa!

Lopuksi lainaus Tytöltä hänen leikkiessään violettiin Elinaan pukeutuneena:

Tämä (Tyttö itse) on prinsessa. Prinsessalla on hieno mekko. Prinsessa on ommellut sen ITSE!

Nykyajan prinsessat katsokaas osaavat tehdä enemmänkin kuin shoppailla 🙂

Mekkotehtaan Elinat violetti mekko

 

post

Äiti ja lapset vihreissään

Ihastuin loppukeväästä kolmeen asiaan: Eurokankaan ananassiivutrikooseen (jota hankin ihanan edulliseen metrihintaan kahdessakin värissä), Mekkotehdas aikuisille -kirjan Vilma-mekon kaavaan sekä Ottobren numerossa 3/2015 olleeseen lasten Passerine-kesähaalarikaavaan. Lisäksi halusin kokeilla lasten bodyn ompelemista ihan ensimmäistä kertaa. Näistä eväistä syntyi vihreä vaatekombo minulle ja lapsille. Kaikki tuotokset menivät heittämällä tämän hetken lempivaatteiden joukkoon!

Vilma-mekko ja Passerine-haalari

(Tähän väliin kerron, että tein valokuvien suhteen valinnan peitellä omia kasvojani niissä kuvissa, joissa ne näkyvät selkeästi ja tunnistettavasti ilman vahvoja maskeerauksia tai muuta ulkonäköä muokkaavaa. Kirjoitan henkilökohtaisista aiheista, joten haluan näin suojata hieman itseäni. Lapset näkyvät kuvissa omina itseinään, koska en varsinaisesti kirjoita heistä.)

Vilma-mekon kaava on mielestäni todella onnistunut. Mekko on ihanan mukava ja pehmeä, ja peittää armollisesti raskauksien jälkeistä jäännösmahakumpua. Saatan kuitenkin lisätä omaan mekkooni kaavaan kuuluvat hihakaariot vielä myöhemmin, eli sellaiset hieman levenevät, noin 10 cm mittaiset jatkeet. Tällaisenaan juuri tämä hihallinen ananasmekko tuntuu minusta aavistuksen verran yöpukumaiselta, ja luulen hihansuuosien vähentävän sitä fiilistä.

Kanttasin pääntien mekon trikoolla, käyttäen kantinkääntäjää apuna, ja pääntie jäi aavistuksen verran liian löysäksi ja tuntuu hitusen liian avaralta. Seuraavan kerran kun käytän Vilma-kaavaa, leikkaan ehkä pääntien sentin-pari pienempänä ja kanttaan sen joko resorilla tai trikoolla hieman tiukemmin, ilman kantinkääntäjää.

Vilma-mekko ja Passerine-haalari

Tytön Passerine-haalari on aivan ihana! Haalarissa on takapuolella melko matala pääntien kaarre sekä reunasta toiseen kulkeva tamppi. Näiden avulla lapsen on helppo pukea ja riisua haalari vaikka itse, ja tamppi estää vaatetta valahtamasta päältä silloin kun sitä ei toivota. Aion ommella tästä myös talviversion, jonka teen joustocollegesta, pidemmillä hihoilla ja lisäten nepparikiinnityksen eteen, jotta pääntien voi nostaa takaa normaalille paidan niskakorkeudelle.

Passerine-haalari ja Kisuliini-body

Pojan body on tehty Ottobren numero 6/2012 Kisuliini-bodyn kaavalla. Alkuperäisessä kaavassa ei ole neppareita pääntiellä, mutta monien muiden tapaan lisäsin nappilistan toiseen raglansaumaan. Kaarrekohdat olivat hieman haastavat ja resorikanttaus hieman ruttaa kangasta kääntyessään pääntieltä raglansaumaan, mutta käytössä se ei haittaa yhtä paljon kuin mitä sitä ommellessa harmittelin. Tämä on tosiaan ensimmäinen body, jonka ikinä olen ommellut! Kaava on meidän pienelle hoikkeliinipojalle oikein passeli, ja olen myös tyytyväinen pitkistä hihoista, joiden ansiosta body varmaankin mahtuu pojalle vielä pitkään. Apilakankaan nimeä ja alkuperää en tiedä, sillä olen saanut pienen palaseni tilkkuostosten joukossa.

Passerine-haalari ja Kisuliini-body

Pojallekin aion ommella vihreästä ananaskankaasta paidan, kunhan ehdin 🙂 Kangasta on vielä jäljellä jonkin verran, joten saattaa siitä jotain muutakin syntyä!

Vihreästä ananaskankaasta syntyi myös hihaton Vilma syntymäpäivälahjaksi ystävälleni. Siitä innostuneena ompelin itselleni samanlaisen, mutta oranssinkeltaisen. Hihattomien mekkojen pääntiet ja kädentiet käänsin kapeasti framilonilla, joten ne ovat mukavan napakat eivätkä paljastele rinnusosastoa turhaan.

Keltainen hihaton Vilma-mekko

Ja koska ystävä, jolle vihreän Vilman ompelin on myös työparini ja meillä on nyt tämä samistelumahdollisuus, jokin yhdistelmä näistä kolmesta Vilma-mekosta saattaa hyvinkin päätyä puvustukseksi johonkin tanssitilanteeseen 😀

 

post

Trikoinen vauvan tilkkupeitto vähistä materiaaleista

Ihana pieni kummivauvamme syntyi huhtikuussa, ja heti kun kuulin pääseväni kummiksi, aloin suunnitella minkälaisen lahjan voisin tehdä vauvalle. Päädyin trikoiseen peittoon, koska peitosta olisi heti käytännön hyötyä, tiesin vauvan äidin haluavan vauvalle sellaista sekä ajattelin, että itselle tehty peitto olisi kiva muisto säilyttää aikuisenakin.

Päädyin lopulta yhdistämään peittoon kolmea eri Noshin trikoota, koska saman valmistajan värisävyt toimivat hyvin yhteen. Kaikkia kankaita oli kuitenkin tosi niukasti ja peittoa samanaikaisesti suunnitellessani ja tehdessäni jouduin käyttämään runsaasti luovuutta, että sain riittävän suuren peiton kasaan. Mukaan täytyi lisätä myös mustaa trikoota. Mutta lopputulos on aivan todella paljon hienompi ja mielenkiintoisempi kuin siitä ikinä olisi tullut, jos minulla olisi ollut käytettävissäni loppumaton määrä kankaita! Lisäksi peiton kokoaminen oli täynnä riemukasta oivaltamista ja iloa erityisen peiton toteutumisesta.

Vauvan tilkkupeitto

Nimiaplikaatiotilkku tuli vähän kuin vahingossa valkoiselle tilkulle, mutta sekin tuntuu hauskalta yksityiskohdalta muuten niin värikoordinoidussa peitossa – nimiplakaatti.

Salmiakkitrikoota riitti hyvin tilkuiksi, mutta mäyräkoiratrikoo oli todella kortilla. Osassa trikoopalastani oli ikäviä, oikealle puolelle kankaan läpi kuultavia tussiviivoja, jotka kankaanpalan edellinen omistaja oli niihin syystä tai toisesta saanut aikaiseksi. Mäyräkoiria ja mäyristen osia jäi kuitenkin huonoon kangasosioon niin, että niitä voi leikellä siitä irti, ja siitäpä sainkin idean aplikoida mäyriksiä mustiinkin tilkkuihin.

Yksi lempikohdistani – tilkkujen yli kurkkivat mäyrikset!

Vauvan tilkkupeitto

Mäyräkoiria tilkkuihin aplikoidessa huomasin, kuinka hauskoilta mäyrikset näyttivät tilkun väärällä puolella, joten valmiiseen peittoon pääsi mukaan myös yksi haamukoira. Ompelin koirat kiinni tilkkuihin ihan vain suoralla ompeleella. Harmi vain en tajunnut liimata niitä ensin paikoilleen edes puikkoliimalla – viime hetkillä ommellessa en jaksanut alkaa säheltämään kaksipuoleisen liimakankaan kanssa – joten haamukoira ja muutama muukin on hieman alakuloisena ja venyneenä. Mutta mitäpä tuosta, hauskoja ne ovat kumminkin!

Vauvan tilkkupeitto

Peiton taustakankaaksi pääsi Noshin puputrikoo. Tilkkukankaiden niukkuuden vuoksi pidensin peittoa päistä niin, että puput yltävät myös etupuolelle peiton kummassakin päädyssä. Peitto näyttää takaa hieman vinolta johtuen pupurivien hienoisesta kieroudesta painetussa kankaassa.

Vauvan tilkkupeitto

Ja katsokaas, miten tarkkaa työtä sain aikaiseksi takaosan keskisaumaan, olen oikein ylpeä tuosta!

Vauvan tilkkupeitto

Ompelin tilkut ja etu- ja takakappaleet yhteen saumurilla, tosin tuon takakappaleen tarkan sauman ompelin ensin ompelukoneen suoralla ompeleella. Harkitsin jonkinlaisten kiinnitysommelten tekoa, jotta etu- ja takakappaleet kiinnittyisivät toisiinsa eivätkä luistelisi keskenään hassusti, mutta päädyin aikasyistä sekä yksityiskohtien runsauden vuoksi tekemään vain yhden tällaisen puputikkauksen. Tuokin pikku pupunen on yksi lempparikohdistani peitossa!

Vauvan tilkkupeitto

Mäyrispeitto on ensimmäinen ompelemani tilkkupeitto. Tämän suunnitteleminen ja toteuttaminen oli niin hauskaa, että voisin tehdä peittoja jatkossakin. Vaikea vain uskoa, että yltäisin enää vastaavaan luovuuteen, ellei käytäntö siihen jälleen pakota!

post

Pandapäät

Enpä tässä ole ehtinyt bloggaamaan tai lukemaan blogeja, kun kaikki vähäinen käytettävissä oleva aika kuluu ompelemiseen 🙂 Tai fiilis on oikeastaan, että ompelemisyrityksiin – koko ajan tuntuu, että ehdin tehdä vain murusen kerrallaan, jonkin pienen vaiheen, kaavoittaa, leikata kankaita, neulata, ja sitten taas tulee keskeytys. Mistään flow-tilasta ei siis voi millään muotoa puhua.

Mutta ah, mitä kaikkea ihanaa ommeltavaa mieli keksisikään! Kankaita on, ideoita on, tarpeita on, innostusta on, aikaa ei. Mutta jospa vaikka joululomalla olisi sitäkin..?

Valittaminen sikseen, sentään jotain olen ehtinyt saada valmiiksikin! Tadaa – lasten pandapipot!

Pandapipot

Pipojen malli on alunperin sellainen nurkallinen, eli tuolla pandan korvien suunnalla olisi oikeasti pipon kulmat. Pyöristin kulmat pois ja laitoin pienet korvat tilalle, mutta ehkä toisenlainen malli olisi toiminut paremmin, sellainen, joka on pyöreä jo valmiiksi. Ainakin omaan silmääni nämä näyttävät vielä aika kulmikkailta, joskin ovat lapsille vielä aika isot.

Tytön pipoon laitoin punaisen kukan ihan siksi, että on helpompi tunnistaa kumpi pipo on kumman lapsen. Lasten korvia suojaamaan laitoin jotain ulkoiluvaatekangasta korvien kohdalle kahden pipokerroksen väliin, toivottavasti se pitää tuulen ulkopuolella!

Vielä minulla riittää haastetta tuossa mitoittamisessa. En halua pipojen käyvän pieniksi saman tien, mutta liian iso päähinen on vähän hankala. Aika mielenkiintoista on myös tehdä kaksi pipoa eri-ikäisille lapsille, joiden kasvot ovat aivan erikokoiset, mutta päänympärys sama. Pojan takaraivo on nimittäin sen verran muhkea, että hänen päänympärysmittansa on jo saavuttanut isosiskon pään koon!

Onneksi Pojan pipo istuu oikeasti vähän paremmin kuin tässä kuvassa näkyy, kunhan vain siirrän kiinnitysnapin paikkaa vähän parempaan paikkaan. Alunperin pelkäsin laittavani sen liian tiukalle.

Pipojen materiaalina on kaksinkertainen fleece. Materiaalit ostin edullisesti paikallisen Facebook-kirppisryhmän kautta, joten hintaa pipoille tuli ehkä parisen euroa yhteensä. Vuorikerroksen olisin oikeastaan halunnut tehdä merinovillasta, koska se on lämmintä ja pitää pään kuivana, mutta sitä ei nyt ollut käytettävissä. Nuo pandojen naamat ovat muuten ensimmäiset aplikointini varmaankin ikinä!

 

 

 

post

Pöllömekko(ja)

Löysin mökkipaikkakunnan kangas- ja lankakaupasta hauskaa pöllökangasta ja intouduin ompelemaan Tytölle mekon. Pöllökankaasta on tulossa melkoinen tiimiasu, koska löysin kaupasta myös samasta kankaasta ommellun pipon itselleni. Sitten päätin ommella samanlaisen pipon myös Tytölle, ja ostinpa vielä myöhemmin lisää pöllöjä, joista aion tehdä paidan itselleni. Mieskin vaati päästä tiimiin mukaan, joten tulossa on pöllöillä koristeltu t-paita hänelle.

Nuo muut vielä odottelevat ompeluintoa, mutta Tytön mekko on jo valmis. Tein kaavan mekkoon Tytön olemassaolevan mekon pohjalta, koko on noin 80 cm ja onneksi vielä melko väljä. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, paitsi kaula-aukon ja hihojen resorit aiheuttivat päänvaivaa ja jäivätkin melko kihariksi. Oh well, eipä haittaa, mekko on jo ahkerassa käytössä. Tytöstä on vain vaikeaa saada kunnollista sovituskuvaa, kun hän joko istuu mykkyrällä tai paahtaa menemään. Tässä muutama kuvausyritysten tulos:

Ihan pelkkä mekko vainPöllömekko yksivuotiaalle

Kävelytettävä hetken pysähdyksellä, mutta epätarkkana. Kylminä päivinä alle laitettiin body ja sukkikset.

Sopii myös muinaisnähtävyyksien katseluun (kuvassa esihistorialliset uhrikupit)…

…ulkotepasteluun…

…ja mökkiportaiden kiipeilyyn!

 

Edit. 8/2015:

Vuotta myöhemmin ompelin pöllökankaasta itselleni imetysmekon ja Pojalle t-paidan. Pojan paita mahtuu hänelle edelleen päälle näin 1 v 4 kk iässä, samoin Tytön 1-vuotiaana käyttöön saama mekko mahtuu nykyään vielä päälle paitana. Laittoipa Tyttö myös pikkuveljensä paidan päälleen tässä pari päivää sitten, joten ehkäpä Pojan paidalle on käyttöä vielä ensi kesänäkin. Supermonivuotisia lastenvaatteita siis! Kaikkiin vaatteisiin piirsin itse kaavat olemassaolevien vaatteidemme pohjalta.

IMG_5802